Hyppää pääsisältöön

Viikon Kellaribändi Dian: Teosto-maksuilla on kustannettu baari-iltoja

YleX:n Uuden musiikin iltavuoro esittelee radiossa ja netissä demoasteella olevia Kellarin bändejä ja artisteja maanantaista torstaihin. Viikon parhaaksi Kellari-bändiksi YleX:n musiikkitoimittajat valitsivat oululaisen Dianin.

Kellari-bändi Diand

Uuden musiikin iltavuoron musiikkitoimittajat valitsivat viime viikon Kellaribändeistä parhaaksiDianDianseuraavin sanoin:

- Kappaleesta kuulee, että kundit ovat tehneet yhdessä musiikkia jo reilu 10 vuotta. Tyyli on on hiottu viimeisen päälle, etenkin Unlove-kappeleen kokonaisuutta ajatellen. Biisissä mennään eteenpäin balladimaisissa tunnelmissa, mutta kertosäkeissä rock-vaihde astuu kuvaan. Hyvä ja tyylikäs kokonaisuus! Janne Keräsen lauluääni pääsee kertosäkeissä jopa Jared Letomaiseen vivahteeseen.

Dian ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa esillä YleX:ssä, sillä vuonna 2011 yhtye voitti Kellarivideoraati-kilpailun In The Name Of Love-biisistä kuvatulla videolla. Palkinnoksi napsahti kaksi päivää studioaikaa Yleisradion M1-studiossa, jossa syntyi Good Riddance-biisi.

Milloin ja miten aloititte musiikin tekemisen?

- Alotettiin bändihommat yläasteikäisinä, mutta Dian varsinaisesti käynnisteltiin joskus 2002. Kitaristi Jussi lähetti vokalistillemme Jannelle tekstiviestin, että "perustetaan bändi, hommataan Les Paulit ja linekutokset ja aletaan tekkeen nu-metallia". Se oli sitä aikaa.

Mitkä ovat tähänastisen uranne suurimmat saavutukset?

- Olemme tehneet aika paljon, soiteltu ympäri maata, julkaistu äänitteitä, pyöritty aina tasaisesti näkyvillä medioissa jne, mutta sitten välissä on näitä muutamia erityisen hienoja hetkiä, kuten esimerkiksi Qstockin keikka, musavideon TV-ensiesitys, ekat radiosoitot ja Ylen M1 -studiolivevierailu. Ja sitten on sellaisia pienempiä hetkiä, kun vaikka joku kaveri kertoo jonkun biisin todella auenneen ja liikuttaneen. Silloin on biisinkirjotuksessa saavutettu jotakin, mikä ei aina onnistu. Tai sitten ku kaljoteltiin Osakassa Rockrock-baarissa ja täysi baari jorasi meidän Mad Parade -biisiä.

Paljonko olette keikkailleet ja minkälainen livebändi olette?

- On kierrelty Suomen rokkibaareja välillä tiiviimmin ja välillä on sitten keskitytty pidempiä jaksoja säveltämiseen ja äänittelyyn. Meidän musa ammentaa useista genreistä ja taipuu livenä monenlaiseen. On sitten illasta kiinni, että miten haluamme itseämme ilmaista, jumitellaanko ja häröilläänkö, funkataanko extra-perkussionistien kans Prodigy-coveria vai paahdetaanko soittimet veressä. Meidän materiaali on kuitenkin tollasta "kuulijaystävällistä", niin on huomattu, että keikoilla viihtyy musadiggarien lisäksi ihan tavallisetkin ihmiset.

Mihin tähtäätte, onko musiikki vain harrastus vai haluatteko siitä ammatin

- Eteen päin tottakai tähdätään. Dian ei ole koskaan ollut meille "vain harrastus" eli tähän ovat kaikki panostaneet ja uhranneetkin aika paljon ja ollaan nykyään mm. studiohommien suhteen aika omavaraisia. Ammattimuusikkous sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole meidän juttumme. Ei olla opiskeltu, eikä käyty niitä kouluja. Mutta totta kai siihen pyritään, että omaa musaa pääsis esittämään ja levyttämään isommassa mittakaavassa. Teostoilla on makseltu toistaiseksi baari-iltoja, mutta ne kuluu siinä hommassa vielä aika nopeesti.

Ketkä ovat esikuvianne?

- Sellaiset bändit, jotka tekevät rehellisesti omaa juttuaan ja ilmaisevat rohkeasti itseään ja jotka kykenevät myös uusiutumaan ja pysymään ajan hermolla. Näitä löytyy muutamia eri genreistä ja eri aikakausista. Jokainen meistä on musiikillisesti vähän eri suuntaan kallellaan. Rumpali-Ville fanittaa hitosti Iso-Arskaa. Sillä on kohta varmaan Suomen suurin Conan -krääsän kokoelma. Se takoo itse niitä jotain miekkoja ja sillä roikkuu moottoripyörästä nahkahipsuja.

Mikä on bändin roolitus biisinteossa? Kuka tekee biisit?

- Biisit tulevat pääasiassa kitaristi-Jussilta tai vokalistimies-Jannelta. Molemmilla tuntuu olevan tapana hieroa sovituksiakin melko pieteetillä ennen kun edes viedään raakiletta treenikselle. Ei nyt mitään despotismia, mutta on hyvä että jollakin on biisistä visio. Sanoitukset ovat aika puhtaasti Jannen kädestä. Se asuu tällä hetkellä Berliinissä. Hakee inspiraatioita ja kiertelee homobaareja ja -paraateja.

Onko sanoituksilla tärkeä rooli?

- Tottakai. Sanoituksissakin voi lähteä niin monille urille aina biisikohtaisesti. Toisinaan biisi tuntuu vaativan selkeämmän tarinan, mikä on kuulijalla helppo sijoittaa omaan elämäänsä. Joskus taas biisin fiilis ei kestä liian "selkeää" kerrontaa. Sanoitusten aiheet ovat menneet viime aikoina yhä vain henkilökohtaisemmiksi ja intensiivisemmiksi.

Onko kielellä suuri merkitys?

- Toisille tarina jää luontevasti mieleen englanninkielisestäkin musasta, mutta sitten on ihmisiä jotka eivät varsinaisesti kuuntele englanninkielisiä lyriikoita. Heille laulu on yleensä instrumentti muiden joukossa ja tarina menettää merkityksensä. Suomeksi laulettuna tarina menisi varmasti helpommin perille, mutta se ei ole toistaiseksi tuntunut luontevalta meille, kun ei muutenkaan tehdä oikein suomalaisen oloista musiikkia.

Miltä tuntuu, kun oma biisi soi radiossa?

- Hyvältähän se aina tuntuu. Onhan se edelleen ihan ylivoimainen tapa saada musaa kuultavaksi laajemmalle porukalle. Omakustannebändeillä vaan harmillisen vaikeaa saavuttaa, vaikka olisi hyväkin biisi. Meidän ensimmäisestä YleX-soitosta tulee tänä kesänä muuten tasan 10 vuotta.

Käy Dianin kotisivuilla.

YleX:n Kellarin kautta demoasteella olevat bändit ja artistit voivat saada musiikkiaan radioon. Lue ohjeet ja lähetä oma kappaleesi - tästä aukeaa tie tähtiin – tai vähintäänkin radioaalloille asti!