Henry Tikkanen
Yle
Etusivun Henkka pohtii, miksi teknologia-Suomi on avaruustoiminnan lilliputti.
Rosetta otti selfien. Näin Helsingin Sanomat popularisoi otsikollaan yhden viime aikojen merkittävimmän tiedetapahtuman kertomalla kuvasta, jossa näkyy Rosetta-luotaimen aurinkopaneeli. On sääli, että avaruusteknologia nähdään Suomessa yhä hauskoina usko tai älä -kategorian juttuina, vaikka pelissä on paljon enemmän - ja kasapäin rahaa.
Kymmenen vuotta sitten avaruuteen ammuttiin Euroopan avaruusjärjestö ESA:n rakentama Rosetta-luotain, jonka on pian määrä tehdä jotain ennennäkemätöntä: luotain yrittää laskea mittalaitteita avaruuden halki kiitävän komeetan pinnalle. Jos suunnitelma onnistuu, ihmiskunta voi saada tärkeää uutta tietoa aurinkokunnan syntyhistoriasta.
Ilmatieteen laitos on ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa neljää Rosettan mukana matkaavaa mittalaitetta. Patria puolestaan toimitti Rosettan rungon ja sähkövirran jakeluyksiköt. Suoritus on merkittävä siihen nähden, että avaruus ei juurikaan kiinnosta valtiota nimeltä Suomi. Siltä se ainakin vaikuttaa.
Soitin Tekesiin, joka auttaa työ- ja elinkeinoministeriötä avaruustoiminnan hallinnoimisessa. Suomessa ei siis ole omaa "Nasaa", keskitettyä avaruushallintoa. Sieltä kerrottiin Suomen investoivan avaruustoimintaan noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Onko se paljon vai vähän? Riippuu siitä mihin suhteuttaa. Summalla saa Kimi Räikkösen formulan rattiin kahdeksi vuodeksi. Sillä saa yhden bisnesmiesten käyttöön tarkoitetun modernin suihkukoneen tai asunnon Lontoon kalleimmalta asuinalueelta Kensington Palacesta. Ei kuulosta enää niin isolta summalta.
Entä millaisen siivun avaruudesta saa 50 miljoonalla eurolla? Tekesin mukaan Suomi maksaa jäsenmaksua ESA:n toimintaan osallistumisesta 16 miljoonaa euroa vuodessa. Se on reilusti alle sadasosa avaruusjärjestön vuosibudjetista. Loput käytetään eri hallinnonalojen hankkeiden kehitystoimintaan ja henkilöstökuluihin.
Suomen puolustusmenot ovat tänä vuonna yli 2,7 miljardia euroa. En tarkoita, että hornetit pitäisi jättää ostamatta, mutta valtava eurokasa antaa hieman perspektiiviä Suomen avaruustoiminnan pienuuteen.
Länsinaapurissa on avaruustoiminnan merkitys ymmärretty jo ajat sitten. Ruotsi investoi avaruustoimintaan noin kolme kertaa enemmän kuin Suomi ja ruotsalainen astronauttikin on jo nähty. Julkisen sektorin lisäksi avaruustoimintaan keskittyneitä yrityksiä on lukuisia ja esimerkiksi Pohjois-Ruotsin Kiirunaan on perusteilla avaruusmatkatoimisto.
Kansainvälinen avaruustoiminta siirtyy tieteellisestä tutkimuksesta yhä enemmän liiketoimintaan. Avaruusbisneksen arvo on Suomessakin muutama sata miljoonaa euroa, mutta se voisi olla paljon enemmän. Esimerkiksi eräs Aalto-yliopistossa käynnistynyt yritys haaveilee omista satelliiteista ja haluaa arktista merenkäyntiä helpottavan jääkartoituksen markkinaykköseksi koko maailmassa.
Keskustelin muutama vuosi sitten Suomen tunnetuimman tiedemiehen, tähtitieteilijä Esko Valtaojan, kanssa niitä näitä eli avaruudesta. Valtaoja totesi, että ennemmin tai myöhemmin avaruusteknologiasta tulee valtavaa bisnestä, eikä siihen leikkiin niin vain hypätä mukaan kesken kaiken. On oltava valmiina, jos haluaa muutakin kuin murusia pullasta. Sitä Suomi ei ole eikä tule 50 miljoonan euron panostuksellaan olemaan, vaikka teknologisia edellytyksiä ja osaamista löytyykin.
Kansallisia avaruusstrategioita toki laaditaan ja puhutaan maailman huipputason saavuttamisesta, mutta todellisuudessa Suomi on hyväksynyt lilliputin roolin. Pakkohan se on, koska rahaa ei ole hommaan budjetoitu. Suunnitelmien mukaan Suomi keskittyy jatkossakin erikoistumaan marginaalisiin osa-alueisiin kuten tiettyihin mittalaitteisiin. Toimintaidea Suomessa onkin ollut tiukasti se, että avaruusteknologian kehittämisestä pitää saada suoraa teollista hyötyä. Suomi ei osallistu kantorakettiohjelmiin tai miehitettyihin avaruuslentoihin.
Miten poliitikkoihin saataisiin valettua rohkeutta ja aitoa kiinnostusta avaruustoiminnan tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan? Ehkä Cheekin pitäisi ensin heittää keikka kiertoradalla. Ehkä sitten ymmärrettäisiin, että avaruus on fantastinen mahdollisuus, johon kannattaa investoida. Se on enemmän kuin siisti paikka ottaa selfie.
Kirjoittaja ei ole koskaan haaveillut astronautin ammatista.
