Sofia Tawast
Yle
Paleface kommentoi YleX:n pyynnöstä kollegoidensa kappaleita. Samalla mies selittää samplaamisen, coverin ja steetstylen tarkoituksia räpissä.
Moni tunnistaa suomalaisräppäreiden biiseissä pätkiä tai melodioita vanhoista hip hop -klassikoista, mutta missä menee tribuutin ja kopion raja? YleX pyysi Rappiotaidetta – Suomiräpin tekijät -kirjan kirjoittajaa ja hip hopin moniosaajaa Karri Miettistä eli Palefacea selittämään räpin lainauskulttuuria.
Laina on kunnianosoitus – Cheek feat. Samuli Edelman: Parempi mies
Cheekin ja Samuli Edelmannin Parempi mies tuo mieleen useammakin vanhemman räp-biisin. Siinä varioidaan William Bellin I Forgot to Be Your Lover -kappaletta, jonka lainaaminen on muodostunut jo klassikoksi. Samaa laulua ovat samplanneet myös esimerkiksi Killah Priest ja Dilated People. Palefacen mukaan laina on hatunnosto menneisyyttä kohtaan.
– Hip hopissa ollaan jatkuvasti voimakkaasti tekemisissä historian kanssa. Se on artistin tapa edustaa keepin it real -meininkiä eli muistutella, mistä ollaan tulossa. Samalla tavalla rock-kitaristi saattaa käyttää Jimmy Hendrix -tyyppistä riffiä tai jatsari John Coltranen likkiä.
Willam Bellin lisäksi Samuli Edelmanin osuus varioi Ludacrisin Growing Pains -biisin melodiaa. Tekijänoikeuksien kannalta kyseinen biisi on Palefacen mukaan monimutkainen.
– Eri asteinen lainaaminen on kaksiteräinen miekka ja juridinen ongelma. Jos bändi on soittanut melodian uudestaan, se muuttaa tilannetta. William Bellin kustannussopimuksen omistajalle menee varmasti fyffeä kappaleesta, mutta meneeköhän sitä myös Ludacrisille?
Tekijänoikeudet ovat Palefacelle tärkeä asia, josta mies jaksaisi puhua loputtomasti.
– Uskon tekijänoikeuksiin ja siihen, että ihmisen on saatava palkka myös intelektuellisesta omaisuudesta. Vitsailen usein, että joka aamu kiitän Herraa ja kaksi kertaa vuodessa Teostoa. Luomisen, kehityksen ja taiteen synnyn ehto on kuitenkin, ettei taiteilijan toimintaa rajoiteta juridisesti.
Tsekatkaa tää biitti! – Sini Sabotage: 09
Idols-tuomari Sini Sabotage nousi yleisön tietoisuuteen streetstyle-versiollaan Azealia Banksin212 kappaleesta. Nimi 212 viittaa Banksin kotiseudun Harlemin aluekoodiin. 09 taas on Helsingin suuntanumero. Paleface selittää, että streetstyle on lainabiittiin tehty kappale, jonka sanat räppäri kirjoittaa itse. Se eroaa cover-kappaleesta, jossa esitetään toisen artistin kirjoittama ja säveltämä kappale.
– Streetstyle on puoliksi kieli poskella skenetyypeille tehty kappale. Se on vinkki to those in the know, että kannattaa tsekata tää biitti. Tätä on ruvennut tapahtumaan myös Suomi-skenen sisällä. Esimerkiksi Mäkki on tehnyt Mustan Barbaarin biisistä eestiversion. Se on se metataso, mihin tämä parhaimmillaan menee!
Palefacen mukaan streetstyle-versiointi eroaa käännösiskelmästä. 1950–60-luvun Suomessa oli suosittua nauhoittaa ulkomaalaisten artistien kappaleita suomennettuina versioina uudestaan. Esimerkiksi italialainen iskelmä ja The Beatles kääntyivät usein suomen kielelle.
– Vaikka Suomessa jäljitellään jatkuvasti isoja hittejä, ei suoria käännöksiä harrasteta räpissä. Hip hopin arvomaailmaan ei sopisi esimeksiksi puhdas käännösversio Macklemoren _Thriftshop_ista. Sen sijaan on erittäin coolia ja asianmukaista, että Thriftshopin biittiä käytetään livenä tai siitä tehdään mixtape.
Tiedätkö jo tämän klassikon? – Uniikki: Pätkätöissä
Uniikin Pätkätöissä-kappaleen musiikkivideolla on tismalleen samoja otoksia kuin Skee-Lo:n I Wish -biisin videolla. Molemmissa kappaleissa räppärit toivovat itselleen lisää pituutta ja pohtivat elämäänsä pätkänä. Palefacen mukaan kysymys ei ole ideavarkaudesta vaan tiedonvälittämisestä.
– Räppijengille on selvää, ettei lainaaminen ole ryöstökalastamista. Biisin mukana matkustaa tieto alkuperäisestä artistista. Kuulija saattaa innostua kappaleesta, mennä levykauppaan ja ostaa myös sen alkuperäisen levyn. Sample on myös vinkki kuulijalle, mihin kannattaa tutustua.
Uniikkia syytettiin kappaleen kopioinnista – vertaile versioita!
Lähteet: YleX
