Iida Korhonen
Yle
Lapset käyttäytyvät väkivaltaisesti omia vanhempiaan kohtaan, ei ainoastaan toisinpäin. Sekä fyysinen että henkinen väkivalta on aina väärin - ja asiasta on puhuttava enemmän.
Parisuhdeväkivalta ja lasten fyysinen kurittaminen ovat vakavia ja puhuttavia asioita, mutta joskus tilanne on perheessä toisinpäin: lapsi käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa omia vanhempiaan kohtaan.
Tilastokeskuksesta kerrotaan, että vuonna 2013 poliisin tietoon tuli noin 5 300 perheväkivallan uhria. Heistä 150 oli samaan ruokakuntaan kuuluvan väkivaltaisen lapsen uhri. Prosentti kokonaisväkivallasta ei siis ole kovin suuri, mutta ilmiö on silti olemassa.
Historiantutkija Raisa Maria Toivo Tampereen yliopistosta on perehtynyt nuorten vanhempiaan kohdistamaan väkivaltaan erityisesti viime vuosituhannen alussa. Hänen mukaansa tilastot ovat kuitenkin pysynyeet hämmästyttävän samanlaisina eri vuosikymmeninä ja eri maissa.
- Kulttuurisesti ilmiö ja sen osuus kaikista väkivaltatapauksista on sama, mutta tässähän on kyse niistä tapauksista, jotka tulevat ilmi. Eri asia on sitten se, mistä ei kerrota.
Raisa Maria Toivo kertoo, että väkivaltatapauksissa saattaa olla kyse rahasta, eli lapset pyytävät rahaa ja vanhemmat eivät anna. Usein näihin tapauksiin liittyvät myös päihteet. Lisäksi kyse voi olla elämänvalinnoista tai parisuhteesta, esimerkiksi jos lapsen poika- tai tyttöystävä ei saa siunausta vanhemmilta. Näissä tapauksissa Toivon tietojen mukaan suurin osa väkivaltatapauksissa tekijä on noin 18-vuotias.
- Siinä iässä on sellainen vaihe, jossa ollaan itsenäistymässä muttei olla vielä päästy irti vanhemista ja asutaan vielä kotona.
Nuoren on vaikea katua
Helsingin kaupungin Nuorten kriisi- ja vastaanottoyksikön sosiaalityöntekijä Jaana Kivistö työskentelee 13-17-vuotiaiden nuorten parissa. Vuosittain noin 150 vastaanotetusta nuoresta lasten väkivaltaisuus vanhempiaan kohtaan ei ole kovin yleistä, muttei myöskään tavatonta.
- Perheissä saattaa olla väkivaltaisuutta puolin ja toisin, mutta ennen kaikkea perheissä saattaa vallita pelon ilmapiiri, ja nuoret esimerkiksi heittelevät tavaroita ja paiskovat seiniä suuttuessaan, Kivistö kuvailee.
Kivistön kokemuksen mukaan perheessä väkivaltaisesti käyttäytyvät nuoret ovat usein eri henkilöitä kuin nuoret, jotka varastelevat ja käyttävät väkivaltaa kodin ulkopuolella. Nuoren perhetausta voi olla yhtä lailla päällisin puolin hyvä, mutta toisinaan perheessä on muitakin ongelmia. Kivistön mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että väkivaltaisessa perheessä kasvaneella nuorella on suurempi riski tulla itsekin väkivaltaiseksi. Kivistö kertoo yllättävän harvan nuoren katuvan väkivaltaa.
- Joiltain psykiatreilta tai psykologeilta olen kysynyt, että mistä tämä johtuu. Heidän näkemys on, että tuohon ikävaiheeseen ei kuulu eikä pystytä sanomaan, että katuu. Mutta on toki niitäkin, jotka todellakin katuu ja pyytää anteeksi.
Toisaalta Kivistö muistuttaa myös väkivalta-käsitteen monimutkaisuudesta. Joskus nuori voi käyttäytyä uhkaavasti, muttei käy koskaan kenenkään päälle.
- Nuorelle ei saisi tulla väärällä tapaa leimaa väkivaltaisuudesta, jos hän on ollut sanallisesti uhkaava. Väkivaltaa ei saa tietenkään hyväksyä, mutta joskus aikuistenkin olisi hyvä käyttää tiettyä pelisilmää ja nähdä, missä kohdassa olisi hyvä pakittaa, Kivistö sanoo.
Vanhempien häpeä pitää suut supussa
Raisa Maria Toivon tutkimuksissa on tullut esille myös aikuisten lasten väkivalta iäkkäämpiä vanhempiaan kohtaan. Silloin konflikti liittyy esimerkiksi perintöasioihin, ja vakivaltatapaukissa on mukaan niin ikään lasten tai vanhempien alkoholinkäyttö.
- Tilastot eivät kerro, onko väkivaltainen lapsi useimmiten teini-ikäinen vai jo aikuinen.
Toivo kertoo, että asiasta puhutaan edelleen liian vähän. Vanhemmat ovat arkoja kertomaan asiasta muille.
- Vanhemmat harvemmin haluavat kertoa vakavistakin tapauksista, joista voi seurata isoja rangaistuksia. Sitten siinä on häpeäkynnys: vanhemmat kokevat epäonnistuneensa vanhempana.
Gallup-kierroksella tavoitetut jyväskyläläiset yläkoululaiset toivoisivat, että aiheesta puhuttaisiin koulussa enemmän.
- Koulussa on puhuttu väkivallasta yleisesti, muttei tarkemmin. Esimerkiksi perheväkivaltaa ja eri tilanteita voisi käsitellä, kertoo 14-vuotias Milja.
Tutkija Raisa Maria Toivo perää samaa. Hänen mukaansa parhaillaan pyritään kokoamaan ryhmää ja resursseja koulukampanjasta. Ohje konfliktien vähentämiseksi on nuorilla sama kuin tutkijalla: puhukaa avoimesti, ennen kuin käy pahasti.
- Kaikkien pitää pysyä rauhallisena ja käyttää muita keinoja kuin väkivaltaa, sanoo 15-vuotias Veera-Lotta.
