Miksi vuosikymmenien kallis komeettahanke kannattaa tehdä? Mitä merkitystä veden alkuperällä on?
Avaruushistoriaa tehneiden Rosetta-luotaimen ja Philae-laskeutujan
viimeisimpiä hetkiä on seurattu uutisissa tiiviisti parin vuorokauden
ajan. Projekti sai kuitenkin alkunsa jo vuonna 1993 ja avaruudessa
matkaa on taitettu kymmenen vuotta.
Ilmatieteenlaitoksen professori Minna Palmroth
kertoo, että 67P-Tšurjumov-Gerasimenko-komeetan pinnalle laskeutuminen
60 000 kilometrin tuntinopeudessa on historiallinen monella tavalla.
- Silloin vuonna 1993, kun Rosetta päätettiin ottaa Euroopan
avaruusjärjestön, ESAn, kulmakiviohjelmaan, niin ei kukaan ollut edes
ajatellut, että komeetalle voisi laskeutua. Edes Nasa ei ollut tullut
ajatelleeksi sitä, vaikka se on kyllä yrittänyt räjäyttää yhden
komeetan, Palmroth kertoo YleX Etusivu -ohjelmassa.
Lasketumisen haasteita ovat Palmrothin mukaan se, ettei kukaan tiedä
ennakkoon, minkälainen komeetan pinta on tai miten sellaiselle
ylipäätään laskeudutaan, kun painovoima on pieni.
"Ihmisestä 70 prosenttia on vettä"
Tapauksessa on muutakin historiallista kuin fyysinen suoritus,
tutkimusprofessori sanoo. Komeetan pinnalla saattaa piillä vastauksia
ikuisilta tuntuviin kysymyksiin. Luotain selvittää, ovatko vesi ja elämä
tulleet maapallolle komeettojen mukana.
- Kyllä tällainen tieto on tosi tärkeä. Jos ajattelee, että useimmat
juovat vettä aamuisin ja se vesi on mahdollisesti jostain komeetasta
peräisin. Tai, jos ajatellaan, että ihmisestä 70 prosenttia on vettä ja
se vesi voi olla jostain komeetasta peräisin.
- Me ollaan hienosti sanottuna vähän niin kuin tähtien ja komeettojen lapsia täällä maapallolla, Palmroth sanoo.
Ilmatieteenlaitoksen asiantuntija sanoo, että luotaimen lähettämästä
datasta riittää jutun juurta tieteellisiin artikkeleihin ainakin
kymmeneksi vuodeksi.
