Helsinkiläisessä teollisuusperiferiassa piileskelevä, Suomen legendaarisin äänitysstudio Finnvox sai perjantaina 22. maalikuuta toimia HIM-yhtyeen huhtikuussa julkaistavan Tears On Tape -albumin ennakkokuunteluareenana.
Navigaattorin ilmoittaessa olevani perillä, on pakko tarkistaa osoite vielä kerran. Täälläkö, peranautokorjaamoiden ja ranenröörijakarhupumppujen keskellä on kuuden vuosikymmenen aikana äänitetty niin Nightwishin, Ultra Bran kuin Rauli Badding Somerjoenkin albumit?
Sisälle astuttua ja kymmenien kulta-/platinalevytaulujen ohi käveltyäni vastaan talsii Pariisin Kevät -yhtyeen nokkamies Arto Tuunela, joka kuuluu Finnvoxin äänitys-/miksaushenkilökuntaan. HIMin manageri Seppo Vesterinen pyörii käytävillä kännykkä korvallaan kiireisen oloisena ja bändi (lukuun ottamatta Villeä) istuskelee muina miehinä Finnvoxin taukotilan sohvilla. Jääkaappi pursuilee olutta, sidukkaa, jallua, kuoharia ja viinitonkkia kummassakin värissä. Ensitöikseen paikalle saapuvia toimittajia kehotetaankin täyttämään lasit ja nauttimaan talon antimista.
Kolmen maissa Ville saapuu paikalle ja toimittajat ohjataan Finnvoxin tilavaan B-studioon.
- Eturiviin ei ole uskaltautunut ketään. Hei, missä läski on?, Ville etsiskelee katseellaan yhtyeensä rumpalia Kaasua.
Kaasu huutelee takarivistä pitäneensä kavereilleen paikkaa, mutta siirtyy kiltisti Valon luotsaaman ryhmän luokse eturiviin. Universalin edustajan kehuttua Tears On Tape -albumi maasta taivaisiin, kuuntelu voi alkaa.
- Skåål ja kikkeliskokkelis!, huutaa HIM-solisti uuden levynsä ennakkokuuntelun kunniaksi ja poistuu paikalta.
- Olen kuullut levyn muutamaan kertaan. Jännittää liikaa jäädä kuuntelemaan. Puna nousee poskille, mies vitsailee mennessään.
Levystä on oikeastaan mahdotonta antaa kritiikkiä yhden kuuntelun perusteella. Kyllä se HIMiltä kuulostaa, löytyy doomia, Black Sabbathia, Type O Negativea, vähän 70-luvun glamia, pikkuisen psykedeliaa ja pikkuisen myös Dingoa. Melodista, tunnelmallista ja tuttua. Monet biisit alkavat aivan eri maailmasta kuin loppuvat, joku biisi saattaa aluksi kuulostaa lasten tuutulaululta ja päättyä rankkaan doom-poljentoon. Meininki on kansainvälistä, mutta kuitenkin jollain selittämättömällä tavalla todella suomalaista. Mielessäni juoksen tunturimaisemissa jäisen järven päällä lumessa rämpien kohti lämmintä kotaa, jossa HIM soittaa. Ilmeisesti myös muut kuulijat elävät levyä omissa maailmoissaan, sillä monilla on silmät suljettuina.
Levyä oli kuuntelemassa myös Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Marja Hintikka. Tulevalla levyllä vallitsee Hintikan mielestä ensimmäisen levyn tunnelmat.
- Lempikappaleeni ovat When Love Starts to Die ja Into the Night. Niistä kumpuavat ne millenniumia edeltävät tunnisteet. Tämä on mulle vähän tällainen fanitapaaminen. Muistan hyvin, kun heidän ensimmäinen levy ilmestyi, ja yhtye on ollut minulle merkityksellinen. Erikoista on myös se, etten ole koskaan Ville Valoa haastatellut, vaikka lähestulkoon kaikkia muita kotimaisia artisteja olen. Se on vähän niin kuin minun toimittajuuden Mount Everest, Hintikka veistelee.
Monet paikan päällä olevat kuvailevat albumia vaikeaksi sulattaa yhdeltä kuulemiselta. YleX Aamun Ile Uusivuori on yksi näistä.
- Levy on tehty raskaalla kädellä, eikä sillä kosiskella ketään. Ei tämän tarkoituskaan varmaan ole vedota massoihin. Tosi paljon kyllä tykkäsin. Olen vähän hämmentynyt, mikä on vain hyvä asia. Se oli tuttua HIMiä, mutta askel johonkin suuntaan oli otettu. Vaatii vain enemmän kuuntelua, Uusivuori kuvailee.
Ville itse pitää vaikeasti avautumista hyvänä asiana.
- En ole koskaan kuullut albumia, joka olisi kuulostanut fantastiselta ekalla kerralla. Se pitää kuunnella muutaman kerran, että vähän muistaa mistä on kyse. Siinä on kuitenkin paljon informaatiota, sanoja, melodioita ja kitarariffeja. Yleensä sellaiset biisit, mitkä kolahtaa saman tein, myös kuluvat loppuun saman tein. Mutta mähän tässä vaan yritän puolustella itseäni epätoivoisesti, Valo naureskelee.
Suomalaisen rockin Sibeliukseksikin tituleerattu mies pitää tärkeimpänä, että levy ei kuulosta keskinkertaiselta. Toimittajien ja kriitikoiden levyyn suhtautumiseen voivat myös monet seikat vaikuttaa.
- On perjantai, aurinko paistaa, tuolla on vähän ilmasta tenuu ja sallaattia. Kyllä se kaikki vaikuttaa. Itse haluan kuulla itselleni tärkeiden orkestereiden musiikkia yksin. On tärkeää, että pystyy sulkemaan silmät ja mennä siihen musiikin maailmaan. Tämä on aika erikoinen tila, että ollaan yhdessä samassa tilassa, vähän kuin kirkossa, Valo naurahtaa.
HIMin kahdeksas studioalbumi Tears On Tape ilmestyy Suomessa 26. huhtikuuta. HIM kiertää huhti-kesäkuussa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Seuraavan kerran bändi nähdään Suomessa heinäkuun 6. päivänä Ruisrockissa ja heinäkuun 27. päivänä Oulun Qstockissa.
Lähteet: YleX
