Tieto-Finlandia palkittujen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittama Kuohuvaa historiaa paljastaa oluen historian.
Olut on periaatteessa yksinkertainen juoma: mallasta, vettä ja humalaa. Näillä aineksilla on kuitenkin saatu aikaan lukematon joukko erilaisia juomia. Olut ja sen valmistusaineet ovat niin kiinteä osa suomalaistakin alkoholikulttuuria, että meillä päihtynyt on "humalassa".
Tieto-Finlandia palkittujen Mika Rissasen ja Juha Tahvanaisen kirjoittama Kuohuvaa historiaa käy läpi tuon periaatteessa yksinkertaisen juoman historiaa aina arkeologisista löydöistä nykypäivään, ja esittelee joukon tunnettuja oluita ja niitten ominaispiirteitä. Rissanen valmistelee parhaillaan oluesta väitöskirjaa.
Arkeologinen olut
Vanhimmat todisteet oluesta ovat Kuohuvan Historian mukaan arkeologisia. Nykyisen Iranin ylängöiltä on löydetty kivikautisia saviastioita, joissa on ollut itänyttä ja käynyttä viljaa. Vaikka ensimmäiset mallaskäymiset lienevätkin vahinkoja, tulokset huomattiin pian miellyttäviksi.
– Täyttä varmuutta ei ole mitä ensimmäinen olut oli. Ihmiset kuitenkin huomasivat, että jyvät kastuessaan muodostavat maltaita ja maltaat käydessään muodostavat juomaa, jolla on tiettyjä vaikutuksia, Rissanen sanoo Yle Uutisten haastattelussa.
Ensimmäiset tunnetut olutreseptit ovat peräisin sumerilaisilta viiden tuhannen vuoden takaa nykyisen Irakin alueelta. Niissä kuvataan, miten olutta tulee panna mallastetusta viljasta ja puhtaasta vedestä. Euroopassa olutta on varmuudella juotu ainakin 2500 vuotta.
– Selvää ei ole sekään kumpi keksittiin ensin, olut vai leipä, Rissanen sanoo.
Olut ei kuitenkaan alkujaan saanut suurta suosiota Euroopassa. Kreikka ja myöhemmin Rooma olivat viinin valtakuntia, ja pitivät muun muassa kelttien ja germaanien olutta barbaarien juomana. Sama jako näkyy Euroopassa edelleen – niissä maissa, joissa Rooman valtakunnan aikana juotiin olutta (muun muassa Brittein saaret, Belgia, Tšekki ja Saksa), juodaan edelleen olutta, kun taas Italia ja Kreikka ovat viinimaita.
Päihtymistarkoitusko?
Olut on juomana ravitsevaa, mutta alkoholijuomana myös päihdyttävää. Varmuutta ei ole siitä juotiinko olutta muinoin ravinnoksi vai päihteeksi.
– Varmaan se on ollut tasapainoilua. Siitä saa vatsan täyteen ja suunkostuketta samalla kertaa, mutta jotkut todennäköisesti pitivät päihdyttävästä puolesta enemmän, Rissanen arvelee.
Kirjassaan Rissanen ja Tahvanainen muistuttavat, että olut on paljon muutakin kuin sitä halpaa kevyttä lageria, jota lastataan kymmenin tölkein auton peräkonttiin. Vaikka oluet jaetaan periaatteessa vain kahteen luokkaan, pintahiiva- ja pohjahiivaoluisiin (ale ja lager), molemmista luokista löytyy sadoittain variaatioita.
Joittenkin oluitten tuotanto on myös tarkkaan rajattua. Esimerkiksi Trappist -oluita tehdään vain benediktiiniläisissä trappistiluostareissa, ja se on pantava luostarin tiloissa.
Sandels – upseeri ja herkkusuu
Suomen osuutta Kuohuva Historia -kirjassa kannattelee Johann August Sandels. Sandels oli Ruotsin viimeisiä voitokkaita sotapäälliköitä, ja arvosti ruokakulttuuria. Kirjan mukaan Sandels ei koskaan tehnyt merkittäviä päätöksiä nälkäisenä tai janoisena. Sandels johti Savon jääkäreitä Venäjän hyökätessä 1808.
Kirjan mukaan venäläissotilaiden päiväannokseen kuului muun muassa 3,2 litraa olutta. Ruotsalaisten puolella minipäiväannokseksi oli määritelty 2,6 litraa olutta.
Lue koko artikkeli Yle Uutisten sivuilta.
Lähteet: Yle Uutiset
