Hyppää pääsisältöön

Elä hetkessä my ass

YleX Etusivun toimittaja Iida Rauhalammi pelkää, että on mahdotonta olla läsnä.

Iida kolumni

Olen parin viikon sisällä tavannut kaksi kadehdittavaa ihmistä; kuvataiteilija Landys Roimolan, joka tekee parhaillaan tilataideteosta Flow Festivalille ja Antti Tiensuun, joka voitti heinäkuun alussa Vuoden nuori lausuja -palkinnon runonlausuntaesityksellään.

Olen kateellinen heille, koska he pystyvät siihen, mitä suurin osa meistä tavoittelee: elämään hetkessä.

Molemmat nuoret taiteilijat puhuivat läsnäolosta ja siitä, miten taidetta tehtäessä ajan kulumista ei huomaa. Landys tekee parhaimmillaan 11 tuntisia päiviä muovia sulattaessaan. Antti puhui siitä, miten klassisen esittämisen ydin on tilanteessa elämisessä, jolloin kaikki turha katoaa mielestä.

Suurimman osan ajasta mietimme seuraavaa hetkeä, kauppalistaa, työasioita, edellistä tai tulevaa keskustelua, eilistä tai huomista. Tämän lisäksi olemme äärimmäisen tietoisia kellosta ja ajankulumisesta. Esimerkiksi taide ja urheilu tarjoavat parhaimmillaan hetkessä elämisen kokemuksia, mutta milloin viimeksi olet syventynyt keskusteluun niin, että ajatukset eivät harhailisi jossain muualla?

Miksi aito läsnäolo on niin vaikeaa? Onko taustalla kontrollinen menettämisen pelko; se, että koemme tarvetta huolehtia kaikesta tulevasta ja menneestä samalla kun suoritamme nykyhetkeä? Vai onko meillä yksinkertaisesti liikaa ajateltavaa, onko syy hektiseksi väitetyssä kulttuurissamme?

Läsnäoloon pyrkivät meditaatio- ja mindfulness-kurssit täyttyvät henkistä tasapainoa etsivistä suorittajista. Hengitysharjoituksiin, hidastamiseen ja rauhoittumiseen ohjaavat kirjat kiinnostavat. Väitetään, että olemme niin vieroittautuneet läsnäolosta, että meidän täytyy opetella sitä. Ainakin keskittymisvaikeutemme on onnistuttu tuotteistamaan.

On helppoa etsiä syyllisiä läsnäolon vaikeuteen kauhistemalla nykyaikaa; älypuhelimia, tietotulvaa ja hektisyyttä. Oli syy kadotettuun läsnäolon taitoon missä tahansa, uskon, että kysymys on lopulta kaipuustamme uppoutua johonkin, sitä on elää hetkessä.

Taitelijoiden kanssa jutellessani huomasin, että hetkessä eläminen tuli heille ikään kuin sivutuotteena. Jospa läsnäolon ydin on siinä, että lopetamme yrittämisen ja alamme tehdä jotain, minkä tekemisestä nautimme. Hyvänä mittarina voi pitää kelloa. Heti kun unohtaa sen olemassaolon, on onnistunut.

Kirjoittaja on YleX Etusivun toimittaja, joka harjoittelee elämään hetkessä.