“Siis mä en ole koskaan tajunnut sitä, että joku pelaa huvikseen. Siitä on leikki kaukana!”. Kahden mustiin t-paitoihin pukeutuneen jannun suut käyvät kiivaasti kuin viereisen salin tuhannet tupla-, neli-, ja kuusydinprosessorit. Helsingin Hartwall-areenalla on alkamassa 20-vuotias Assembly-tietokonefestivaali.
Assembly on perinteisesti ollut nuorten miesten kansoittama digitaalisen kulttuurin juhla, mutta viime vuosina pimeässä hehkuvien näyttöjen äärellä on nähty yhä enemmän naisia. Ketä he ovat?
“Ensimmäisen kerran mä olen ollut Assemblyillä joskus ysikasi”, kertoo 26-vuotias Emmi tuliterän läppärinsä äärellä. Diablo 3-paita ei jätä epäselväksi mitä peliä uusi kone tulee viikonloppuna jauhamaan. “Mä pelaan myös Call of Duty: Black Opsia”, Emmi lisää. Jälkimmäinen on suurelle yleisölle tuttu konsolialustoilta, mutta näillä festareilla PC on kuningasrauta. Henkilökohtainen tietokone on Emmillekkin itsestäänselvyys. “Mulla on ollut ainakin 12 tietokonetta”, isoja punaisia kuulokkeita päässään pitävä pelinainen toteaa.
Yhdysvaltalaisten pelitutkimusten tulokset osoittavat, että pelaajista noin 40 % on naisia. Lukua vasten on vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi verkkopelikulttuuri on korostuneen maskuliininen. 25-vuotias Anri on hyvä esimerkki siitä, miksi stereotypia pelaavalle pojalle nalkuttavasta tyttöystävästä on aikansa elänyt. Isolla porukalla “Assyille” saapuneen Anrin unelmamies on sellainen, “joka ei nalkuta kun kilta tarvitsee ajoitetusti matsia, ja joka antaa pelata”. Anri pelaa verkossa Guild Wars-roolipeliä.
Parikymppinen Liina on koristellut konepaikkansa värikkäillä huiveilla ja joulukuusen valoilla. Alumiinisen kannettavan näytöllä on auki kuvankäsittelyohjelma. “Kyllä mä sen verran tästä [datailusta] tykkään, että ainakin kuvien käsittely ois kivaa ja pelien tekeminen”, sinihiuksinen nuori nainen vastaa kysymykseen siitä, voisiko hän kuvitella tekevänsä työkseen jotain tietokoneisiin liittyvää. Pelaamisen lisäksi pelien tekeminen on iso osa käynnissä olevaa tapahtumaa. Assemblyn pelinkehityskilpailu syytää tänäkin vuonna lukuisia pikkupelejä, ja kenties “demoskenestä” ponnistaa uusia suomalaisia pelintekijöitä. Demot ovat visuaalisia efektejä ja musiikkia yhdisteleviä ohjelmia. Assembly on erityisen kuuluisa demokisoistaan.
“Naisia toivoisi näkevän enemmän demoskenessä”, toteaa Jussi Laakkonen, tapahtuman toinen pääjärjestäjistä. Nykyään naisia löytyy demoja tekevistä tiimeistä, mutta kokonaan naisvaltaista joukkuetta ei Assemblyn demokilpailuissa ole nähty. “90-luvulla naisia ei ollut yhtään, nyt tiimien jäsenistä 5-10 % on naisia”, Jussi arvioi. Syyksi mies arvioi sen, että tietokonekulttuuri näyttäytyy naiselle “luotaantyötävän äijämäisenä”. “Kai se on sama juttu, kuin pojan kynnys aloittaa ratsastusharrastus”, alusta asti Assemblyssä mukana ollut konkari puntaroi.
Yritän metsästää haastateltavia. Koputan suljetut kuulokkeet päässä pelaavan Ainon olkapäähän. Tyttö katsoo hieman närkästyneenä. Edessä olevalla näytöllä pikselihirviö takoo häiriön vuoksi pysähtynyttä pelihahmoa. Aino sanoo jotain mikrofoniin toisille verkkopelaajille, ja ymmärrän tulleeni tilanteeseen huonoon aikaan. Jos tulen myöhemmin uudestaan? “Joo, tee niin”, kuuluu vastaus. Neljä päivää aikaa pelata yötä myöten – hetkeäkään ei siis ole hukattavana.
Kuuntele YleX Aamussa kuultu juttu Assemblyn naisista!
