Viikon Albumi: Tundramatiks - Roinan rodeo

Kakkosalbuminsa keskiviikkona julkaiseva helsinkiläistrio on lyönyt Roinan rodeo -albumillaan rockimman vaihteen silmään. Rumpali Ilkka Tolosesta, kitaristilaulaja Janne Masalinista sekä Superchrist-yhtyeestäkin tunnetusta basisti Mikko Lohenojasta koostuva orkesteri on tehnyt esikuvia kumartamattoman sekoituksen mielenkiintoista soppaa. Päämausteet löytyvät balkanilaisen ja itäeurooppalaisen mustalaismusikin perinteistä sekä kotimaisen rockin ja punkin rähisevästä maailmasta. Albumia voisi kuvata parhaiten sanoilla "konstailematon", "mieltänostattava" tai "bileet", sillä niihin tunnelmiin kappalemateriaali on tarkoitettukin.

- Parhaiten musiikkimme toimii etkoilla, tähdentää bändin sanoituspuolesta myös vastaava Janne.

Albumi ei ole sisällöltään kuitenkaan aivotonta pippalointia, vaan levyn tekstit ottavat vahvasti kantaa mm. suveaitsevaisuuden puolesta sekä kertakäyttöyhteiskuntaa vastaan.

- Roinan rodeo on kuin potretti nykypäivän ihmisestä. Vaikka se onkin yhteiskunnallisesti kantaanottava, tekstit keskittyvät yksilöön, eikä niinkään ilmiöihin, joita massat luovat. Nimensä mukaisesti roina ei tarkoita pelkästään materiaa, vaan ympärillämme vallitsevaa kohinaa ja pakottavaa tarvetta saada koko ajan kaikkea, kun kaikki tuntuu olevan saatavilla. Tämä taas aiheuttaa tyytymättömyyttä ja toisaalta yltäkylläisyyttä, jonka kanssa ei voi elää, vaan on vaarassa lentää rodeosta naamalleen, Janne selittää.

Musiikillista luokittelua karttava Tundramatiks voi olla ylpeä omasta ainutlaatuisuudestaan kotimaisen musiikin tantereella, sillä suoranaisesti yhtään samantyylistä bändiä ei tule mieleen, ellei heitetä kehään kaveribändi Sydän Sydäntä, jonka nokkamies Tuomas Skopa vaikuttaa muutaman Roinan rodeo -albumin kappaleiden taustaköörissä. Musiikista tulee mieleen lähinnä Gogol Bordellon ja Joose Keskitalon tapaaminen sirkusteltassa, jossa esiintyy Irwin Goodman -vainaa. Kitaristilaulaja Janne ei halua kuvailla Tundramatiksin taidetta musiikkivertauksilla, vaan ottaa vertailukohdaksi Emil Kusturican elokuvat, burleskinaiset, vähän liian pröystäilevät jenkkiautot sekä Hunter S. Thompsonin gonzo-journalistitekstiä. Rumpali Ilkalla on kuitenkin sopiva selitys bändinsä eriskummalliselle musiikkiseokselle:

- Hauska piirre Tundramatiksissa on se, että meillä ei ole yhteisiä lempibändejä, jos ei jotain Nirvanaa lasketa. Erilaiset musiikkitottumukset ja musiikintekotavat luovat väistämättä tilanteen, joka tekee Tundramatiksista mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen paketin. Sitä kautta musiikkiimme muuttuu ja kehittyy, vaikka emme viekään Tundramatiksia tarkoituksellisesti mihinkään tiettyyn suuntaan.