Pariisin Kevät upottaa kuulijansa altaan syvään päähän

Pariisin Kevät vaivuttaa meidät kolmannella albumillaan satumaisen uniseen utuun.

Arto Tuunela istuu ratikassa // Kuva: Juhani Kenttämaa

- Jos Meteoriitti oli Pariisin Kevään lastenallas, Astronautti osoitti bändin uimataidon, niin Kaikki on satua vie syvään päähän ja kiinnittää punnukset jalkoihin, vertailee Arto Tuunela bändinsä kolmannen albumin tunnelmaa.

Kaikki on satua on utuisen kaunis albumi, joka luo valveunimaista taikaa, jossa todellisuuden ja fantasian rajat hälvenevät ja vuorottelevat saumattomasti. Kokonaisuus sävellyksiä, sovituksia, tekstejä sekä kansitaidetta myöten tukee tunnelmaa, joka valmistaa meidät matkalle kohti kadotetun maailman unohtuneita polkuja. Levyä kuunnellessa tuntuu, kuin hyvät unet ja painajaiset muuttuisivat todellisiksi.

- Tässä ei ole suinkaan kyseessä jokin tietty klassikkosatu, johon albumi pohjautuu, vaan on pyritty hakemaan tunnetta siitä, kun kaikki ei ole ihan kohdallaan. Halutessaan voi levyn nimen "satua"-sanan paikalle vaihtaa sanan "unta", sillä elämässä on usein hetkiä, jolloin ei olla ihan varmoja siitä, ollaanko enää hereillä, jatkaa Tuunela levynsä syvimmästä olemuksesta.

Pariisin Kevät ei uuden levyn myötä enää yksiselitteisesti Arto Tuunelan sooloprojekti. Vaikka Tuunela on edelleen bändin priimusmoottori, _Kaikki on satua _on ensimmäinen bändialbumi. Edellisen Astronautti-levyn valmistumisen kynnyksellä Major Label bändissä Tuunelan kanssa vaikuttanut Ilari Kivelä kokosi Pariisin Kevään keikkakokoonpanon, joka menetti neitsyytensä vuoden 2010 Ilosaarirockissa. Kokoonpanoon kuuluu lisäksi mm. Rubikin Jussi Hietala ja Artturi Taira sekä Iconcrash-rumpali Reko Aho. Bändin läsnäolo studiotyössä näkyy ja kuuluu myös levyllä.

- Ehdin tehdä osan levymateriaalista kahdestaan Rekon kanssa, koska muu porukka oli maailmalla Rubikin kiertueen tiimoilta. Kun he palasivat, pidimme jamit ja sovitimme muutaman kappaleen aika pitkälle uudestaan. Bändin ansiosta lopputuloksesta tuli monipuolinen. Tykkään puuhastella kappaleiden kanssa yksin, mutta jossain vaiheessa paukut loppuvat ja tarvin vetoapua muualta. Yhdessä soittaminen ja sovittaminen on kaiken lisäksi helvetin hauskaa, Tuunela tunnustaa.

Päävastuu levystä oli silti Artolla, joka sävelsi, sanoitti, sovitti, tuotti, äänitti ja miksasi albumin. Raskas prosessi on nyt siis takana, johon lemmikitkin saivat osallistua.

- Nyt kun olen ehtinyt lomailemaan ja lähes kokonaan irtautumaan levyntekoprosessin paineista, niin olo on hyvä, vaikka en osaakaan vielä hahmottaa, millaisen albumin Pariisin Kevät on saanut aikaiseksi. En halua liioitella prosessin rankkuutta, vaikka se kyllä sitä jälleen oli, ja otti oman aikansa valmistua. Rankkuus voi olla myös hyvänlaatuista, vaikka välillä pitää hakata päätä seinään ja katsoa, milloin se menee läpi. Näissä tilanteissa en olisi selvinnyt ilman bändin panosta.

- Koira oli mukana studiossa, ja välillä se kävi nuuhkimassa ja muistuttamassa isäntäänsä siitä, että olisi hyvä aika jo lähteä kotiin. Keskustelin koirani kanssa paljon levyn musiikillisista linjauksista ja välillä se haukkui, että tuo kohta on ihan paska, joten otin sen pois albumilta.

Lähteet: YleX Viikon albumi -haastattelu