Päivä nro Uno
Heräsimme sumuissa Nikon luona jossain päin Helsinkiä. Kamacheck ja autoon. Lentokenttä, turvatarkastus, lentokone, booooooooooooring, Helvetisti saastetta ilmakehään, welcome to London. Kone oli myöhässä tunnin.
Kova juoksu Glasgoviin menevään koneeseen. Lentoa eli saastutusta.
Perillä Glasgovissa. Fiilis hyvä. Päivän ensimmäinen ateria oli sämpälä. Nam.
*dramaattinen käänne (insert synkkää musaa)*
Kaikki kuusi ruumaan mennyttä laukkua oli kateissa. Nainen sanoi: kamat tulevat noin yhdeksän aikaan myöhemällä koneella. O-ou. Ei apua ole tästä koska keikka on kasilta.
Säätöä. Keikkapaikalle. Onneksi mestoilta löyty virveli ja Bronxilaiset lainas rideä sekä lahjoittivat kielipaketin.
Keikka. Jee, oli kivaa. Olosuhteisiin nähdän meininki riemuisaa!
Keikan jälkeistä säätöä ja sekoilua. Mariachi el Bronx alkoi vetää. Ookoo bändi. Vähän hassu (www.myspace.com/thebronx)
Nukkumispaikkaan. Mukava skotti päästi sisään. Lentokentälle hukatut kamat olivat toimitettu kyseiseen paikkaan. Hyvältä näyttää.
PAITSI meikän rinkka oli jäänyt matkasta jostain syystä. Rinkassa oli virveli, rumpuständejä, kaikki vaihtovaatteet, kielet, piuhat, astmalääkkeet, hammasharja.
Hitto.
Huomenna, torstaina Manchesteriin ja vihreän rinkan metsästys jatkuu.
Kuvassa Olli ja Jaakko menossa kenttään... nukkumaan. Pimeää.
Zzzz.
