Jared Leto -show oli suorastaan mallikelpoisen monipuolisesti tuotettu paketti kaikilla mahdollisilla lisäaineilla maustettua oppikirja-rock-konserttia.

Hymysuinen 50 Cent pyöritti puolitäyden salin yleisöä rikkaan seiväsmestarin elkein ('Just A Lil' Bit', 'Candy Shop') muistuttaen samalla karusta menneisyydestään ('Then Days Went By')

Silmissä vilkkuu, ja sitten taas pimenee. Parempi sulkea silmät ja keskittyä unenomaiseen musiikkiin. Tunnen kikherneiden tuoksun ja näin mielikuvissani vegenallen painuvan peiton alle suojaan.

Prinssi seisoi lavan reunalla ja katseli varovaisesti alaspäin ottaen tukea telineestään. Hän koki olevansa heiveröinen kuin myrskytuuleen ajautunut saippuakupla, tuntien päässään huimausta ja käsissään tärinää.

"Olipas siellä poikkeuksellisen mukava ja teeskentelemätön tunnelma", olivat ensimmäiset ajatukset jäähallista ulos tultuani. Samanlainen olo, joka jää kun yllätysvierailulle tullut ystävä lähtee takaisin kotiinsa. Mitä ihmettä? Olinko todellakin Billy Talentin keikalla?

"All I ever wanted \ All I ever needed \ Is here in my arms …" laulaa takanani tanssiva keski-iän ylittänyt rouva kiikarit kaulallaan. Hänen vierellään nuori tyttö - lapsenlapsi kenties, jatkaa kertosäettä: "Words are very unnecessary \ They can only do harm".

Hillittyä irroittelua Tuomon levynjulkaisukeikalla, jossa parhaiten toimivat lopun vauhdikkaammat kappaleet kuten diskobiitti Ballroom Girl sekä räväkkä The Grant.

Frank Turner - sekoitus tulista sielua ja lämminhenkistä luottoystävää, joka tulee apuun kun epätoivo painaa hartioita.